SAVS Suomen alttoviuluseuran kuulumisia

Alttoviulisti ja pedagogi Vuokko Juutilainen on valittu SJO ry vuosikokouksessa SJO ry hallituksen uudeksi jäseneksi kaksivuotiskaudelle 2021-2023.

Tässä Vuokko Juutilainen kirjoittaa SAVS Suomen alttoviuluseuran terveisiä:

Alttoviuluseura Suomen Musiikkioppilaitosten Liiton syyspäivillä

Vuosi 2020-2021 on SML:n jousisoitinten teemavuosi, ja erityisesti on haluttu nostaa esiin  alttoviulun ja kontrabasson asemaa musiikkiopistoissa. Jousisoitinten teemavuosi saatiin juuri  avattua Rovaniemellä helmikuussa 2020 ja sen jälkeen kaikki tapahtumat ovatkin olleet peruttu, tai siirtyneet etänä pidettäviksi. Voisi jopa sanoa, että virustilanteen takia koko teemavuosi on mennyt pannukakuksi.

Teemavuoteen liittyen järjestettiin kysely SML:n jäsenoppilaitoksille alttoviulun- ja  kontrabassonsoiton opetuksen tilanteesta. Kyselyn vastaukset toivat esille suuria alueellisia eroja  mm. oppilasmäärissä ja opetuksen saatavuudessa. 77 oppilaitosta 97:stä vastasi kyselyyn, ja  niistä 75:ssä oli mahdollista opiskella alttoviulunsoittoa. Useinmiten oppilaitoksessa oli 1-5  alttoviulistia. Lainasoittimia alttoviuluun ja kontrabassoon löytyi 77% oppilaitoksista.

SML:n syyspäivät järjestettiin etäyhteyksin 25-26.11. Syyspäivillä järjestettiin paneelikeskustelu  ”rehtorit portinvartijoina” jossa sain itsekin olla mukana. Paneelikeskustelussa tarkoituksenamme  oli pohtia miten alttoviulistien ja kontrabasistien määrää voisi kasvattaa musiikkiopistoissa ja mitkä kaikki asiat tähän vaikuttavat. Kuulimme myös Espoon musiikkiopiston alttoviulunsoiton lehtorin Tarja Koskisen hienon esityksen siitä, miten alttoviululuokan kasvattaminen on käytännössä  tapahtunut EMO:ssa vuosien aikana.

Itse halusin tuoda paneeliin keskusteluun kysymyksen viulun- ja alttoviulunsoitonopetuksen yhdistämisestä yhdelle opettajalle. Tiedän, että puhun  pääkaupunkiseutulähtöisesti, ja toisilla paikkakunnilla Suomessa voi olla hyvin erilaiset haasteet.  Mielestäni isoissa kaupungeissa on oppilaitoksen, opettajan ja oppilaiden etu, jos viulun- ja  alttoviulunsoitonopetus on eriytetty. Ehkäpä tämä voisi toteutua pienemmilläkin paikkakunnilla!  Jotta saadaan elinvoimainen ja kasvava alttoviululuokka musiikkiopistoon, tarvitaan intohimoinen  alttoviulunsoiton opettaja, joka huolehtii nimenomaan alttoviulistien asioista. Kun alttoviulisti ei  opeta viulunsoittoa, ei tule astuneeksi viuluopettajien varpaille, vaan saa toimia vahvasti omalla  tontillaan. Myöskään oppilaille ei tule kokemusta ”ensisijaisesta” tai ”toissijaisesta” soittimesta tai  soittajasta. Tämä koskee toki myös kontrabassonsoiton opetusta; opettajan on oltava  kontrabasisti. Ilmeisesti tämä ilmiö kontrabassonsoitonopetuksessa alkaa onneksi olla jo historian  havinaa.

Alttoviulunsoiton opettajan työ on hyvin usein sivutoiminen johtuen pienemmistä oppilasmääristä.  Sivutoimisia töitä ei kuitenkaan juuri koskaan tule julkiseen hakuun. Miksi? Soitonopettajan työ on  nykyään varsin vaativaa, ja osaamista täytyy olla monella alueella. Kuitenkaan oppilaitokset eivät  jostain syystä avoimesti rekrytoi alttoviuluopettajia. Varmasti hyviä työntekijöitä onnistutaan  rekrytoimaan monella tavalla. Mielestäni oppilaitosten rehtoreiden olisi kuitenkin syytä pohtia,  mitkä ovat niitä tilanteita, jolloin oppilaitoksen kannattaisi harkita avointa julkista rekrytointia.  Oppilaitoksen alttoviululuokan kehittymisen kannalta on todella tärkeää, että soitonopettaja on  vakituisesti palkattu ja sitoutunut tehtävään.

Mikä sitten olisi optimaalinen määrä alttoviulisteja musiikkiopistoon? Tarja Koskinen esitti hienon  vertauksen jousikvartetista; 1/4 oppilaitoksen jousisoittajista pitäisi olla alttoviulisteja! Kaikki  musiikkiopistoissa orkesteritoimintaan osallistuneet tietävät, että jousiorkestereiden toiminnan  kannalta tämä on täysin välttämätöntä. Tämä tarkoittaa myös opettajien työsuhteissa sitä, että  kahta vakituista päätoimista viuluopettajaa kohden täytyisi olla yksi vakituinen päätoiminen  alttoviulunsoitonopettaja. Tähän ei kovin monessa opistossa päästä, jos missään.

Jos alttoviululuokalle lisätään oppilaita, niin mistä soittimesta sitten vähennetään? Oppilasmäärille  on katto, ja lisäykset johonkin soittimeen tarkoittavat vähennystä jostain muualta. Jos opiston  jousiorkestereissa on jatkuvasti liian pienet alttoviulusektiot, voidaanko ottaa taloon sisään  enemmän alttoviulisteja ja vähemmän muiden jousisoittimien soittajia? Asia ei tietenkään ole näin

mustavalkoinen. Kuitenkin, jos oppilaitoksen alttoviululuokkaa halutaan kasvattaa, tarvitaan hyvää  yhteistyötä koko jousikollegiolta ja rehtorilta.

Herättelin myös keskustelua ihmisten jaottelusta ”soittajiin” ja ”opettajiin”. Koen tämän todella  vanhanaikaisena. Mielestäni ihmisellä voi olla ammattitaitoa ja intohimoa toimia monipuolisesti  sekä soittajana että opettajana. Musiikkioppilaitosten olisi hyvä houkutella maakuntaorkestereiden  alttoviulisteja kehittämään soitonopetusta paikkakunnallaan. Musiikkiopistojen rehtoreiden ei  myöskään kannattaisi pelätä rekrytoida sellaista opettajaa joka on vienyt oman soittotaitonsa  huipulle asti; hyvä soittotaito ei tarkoita sitä etteikö voisi olla kiinnostunut myös lasten  alkeisopetuksesta.

Mitä voisimme tehdä, jotta alttoviulu ja kontrabasso olisivat yhtä houkuttelevia soittimia kuin  muutkin soittimet? Kuopion konservatorion rehtori Esko Kauppinen kertoi kokemuksiaan Kuopion  alueelta. Soitonopiskelun alussa on mahdollista osallistua ”soitinkaruselliin” joka kestää yhden  vuoden. Karusellissa lapset soittavat muutaman kuukauden kutakin jousisoitinta ja käyvät läpi  koko jousisoitinperheen vuoden aikana. Omat soitinvalinnat tehdään karusellivuoden jälkeen.  Tämä järjestely on lisännyt alttoviulistien ja basistien määrää. Karusellitoiminta vaatii kuitenkin  oppilaitokselta resursseja soitinhankintoihin; oppilaitoksen pitää pystyä tarjoamaan karusellilaisille  lainasoittimet kaikista jousisoittimista.

Lainasoittimet nousivatkin tärkeänä asiana esille monessa puheenvuorossa. Erityisesti  soitonopiskelun alussa on helpottavaa jos ensimmäisen soittimen voi saada lainaan  musiikkiopistolta. Lainosoittimien olisi kuitenkin oltava hyvälaatuisia ja -kuntoisia jotta ne  motivoivat oppilaita soittamaan.

Kontrabasisti Marja-Helena Ojanperä peräänkuulutti soitinesittelyjä; soitinesittelykonsertit,  yhteistyö muskarin kanssa ja soitinpolut. Kaikin tavoin on pidettävä esillä oman soittimen  näkyvyyttä. Tätä tärkeää työtehtävää soitonopettaja ei voi ulkoistaa kenellekään. On tehtävä  hartiavoimin töitä! Itsekin ajattelen, että olisi todella noloa, jos opistomme soitinesittelykonsertissa  olisi mukana vain viulu, sello, huilu, kitara ja piano.

Marja-Helena mainitsi myös yhteissoittotapahtumat tärkeänä soitonopiskelun innoittajana. Isoilla  tapahtumilla saavutetaan helpommin näkyvyyttä, ja tämä kannattaisi muistaa kaikilla  paikkakunnilla Suomessa. Ehkäpä alttoviuluseurakin voisi olla tulevaisuudessa vielä aktiivisemmin  mukana järjestämässä yhteissoittotapahtumia!

Suomen sinfoniaorkesterit ry:n edustaja Charlotta Kivistö painotti yhteistyötä  ammattiorkestereiden kanssa. Maakuntaorkestereissa on paljon näiden soittimien ammattilaisia.  Voisimmeko löytää yheistyömahdollisuuksia esimerkiksi soitinesittelyjen ja yleisen tietoisuuden  lisäämiseksi?

Alttoviululuokan kasvattamiseen löytyy keinoja. Suomessa on paljon opettajia jotka ovat tätä työtä  tehneet jo vuosia ja tulokset näkyvät. Käytännöt alalla ovat kuitenkin kirjavia. Laitetaan hyvät ideat  ja kokemukset jakoon jotta mahdollisimman moni pääsisi eteenpäin omassa työssään! Esko  Kauppinen kertoi oman basso-opettajanuran olleen aikoinaan ”jatkuvaa lähetystyötä” jotta  oppilasmäärä pysyi riittävänä. Tarja Koskinen kertoi oman alttoviululuokan kasvattamisen olleen  vuosien työ. Nopeita palkintoja ei ole jaossa.

Työskentelen Keski-Helsingin musiikkiopistossa, ja työnkuvaani kuuluu alttoviulunsoiton  opettaminen ja jousiorkestereiden johtaminen. Olen tähän yhdistelmään erittäin tyytyväinen.  Varmasti monet asiat ovat alttoviulunsoiton- ja kontrabassonsoitonopetuksessa vuosien aikana  edistyneet. Silti täytyy todeta, että mielestäni olemme viulun- ja sellonsoiton opetukseen  verrattuna edelleen takamatkalla; mm. oppilasmäärissä, opettajien työsuhteissa ja oppilaitosten  hierarkiassa. Toivon, että oman opettajan urani aikana tulisin näkemään muutoksia parempaan  näissä asioissa! Musiikkioppilaitoskentältä löytyy tärkeää tehtävää myös alttoviuluseuralle.  Keskustelu näiden asioiden tiimoilta jatkukoon! Kommentteja ja ideoita voi laittaa alttoviuluseuralle  tai suoraan minulle.

Vuokko Juutilainen

Vuokko Juutilainen, alttoviulu