SJO IHMO 2024
Maarit Karppelinin tiivistelmä
10.-11.2.2024 järjestettiin Suomen jousisoitinopettajien vuorovaikutuspäivät Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Ulkona oli kauniit ja aurinkoiset pakkaspäivät, jotka saivat kaipaamaan myös sisällä villasukkia jalkaan, mutta tunnelma vuorovaikutuspäivien vieraiden kesken oli välitön ja lämmin. Puheenjohtaja Päivyt Mellerin tervetulopuheen jälkeen pidimme hiljaisen hetken professori Tuomas Haapasen muistolle. Kuulemamme kaunis Bachin viulumusiikki pysäytti muistelemaan Haapasen pitkää uraa viulunsoiton parissa. Häntä jäivät kaipaamaan läheisten lisäksi valtava määrä oppilaita ja kollegoita, varmasti jokainen Tuomaksen joskus kohdannut voisi kertoa hänestä kauniita muistoja. Luopuminen tästä maailmasta lähtevistä on vaikeaa aina, niin nytkin, vaikka saamme olla myös kiitollisia usean sukupolven muusikoiden saamista neuvoista ja ohjauksesta, mitä Haapanen ehti pitkän elämänsä aikana antaa. Itsekin ehdin opiskeluvuosinani saada monta kertaa Tuomas Haapasen palautteita tutkinnoista ja kilpailuesityksistä ja olipa hän myös mukana sensorina ensimmäisessä työpaikassani Oulun ammattikorkeakoulussa, kun sain sieltä paikan viulunsoiton ja viuludidaktiikan lehtorina vuonna 2006. Tuomaksen palaute oli aina rehellistä, mutta lempeää. Hiljaisen hetken lisäksi myös Esta:n presidentti Géza Szilvayn koskettava puheenvuoro musiikin voimasta sekä meidän opettajien arvokkaasta tehtävästä sai varmasti monelle kyyneleet silmiin.
Itä-Helsingin musiikkiopiston opettajat ja oppilaat olivat valmistaneet meille monenlaista ohjelmaa lauantai-päivälle. Kuulimme monien eri ryhmien ja soittajien esityksiä ihan pienistä vasta-alkajista ammattiopintoihin valmentautuviin soittajiin. Lisäksi konserteissa tasokkaat Itä-Helsingin musiikkiopiston orkesterit näyttivät meille, mitä vahvalla orkesterityöllä saa nuorten kanssa aikaan. Yvonne Fryen luento ryhmäopetuksesta ja improvisaation mahdollisuuksista ryhmäopetuksessa oli myös erittäin mielenkiintoinen. Fryen luennon mukaan ryhmäopetuksen punainen lanka on yhdessä tekemisessä ja oppimisessa, kuuntelemisessa ja yhteisessä hengittämisessä. Videolta nähdyt esimerkit näyttivätkin nämä asiat hyvin. Improvisointi oppimisen välineenä ryhmäopetuksessa antoi hienoja ideoita meille kaikille kokeilla samankaltaisia harjoituksia myös omien oppilaittemme kanssa.
Paneelikeskustelussa opetussuunnitelmasta pohdimme uusinta opetussuunnitelmaa ja sen tuomia muutoksia opetustyöhön. Lähtökohtana uudessa opetussuunnitelmassa on se, että se on oppilaslähtöinen ja elää nykyhetkessä. Kurssitutkinnot ovat vähentyneet tai poistuneet kokonaan ja ne on nimetty uudelleen tasosuorituksiksi, myöskin arvosanat on useissa opistoissa ja konservatorioissa poistettu kokonaan. Erilaisia käytäntöjä tasosuoritusten suhteen on eri puolilla Suomea ja onkin mielenkiintoista keskustella ja kuulla erilaisista ratkaisuista ja vaihtoehdoista. Palautteen tulisi tänä päivänä perustua oppilaiden vahvuuksiin, toki rakentavaa kritiikkiä kuuluu edelleen antaa, onhan oppilaan tarkoitus oppia esiintymistilanteista. Paneelikeskustelun puheenvuoroissa muistuteltiin myös siitä, että musiikkiopistojen perustehtävä on edelleen ennallaan, eli antaa musiikin perusopetusta ja parasta opetusta jokaiselle oppijalle. Uutena opetussuunnitelman tavoitteena on herättää oppilaassa halu oppia. Tärkein tavoite tulisi aina olla se, että oppilaat oppii.
Lauantaina iltapäivällä Grazyna Gebert ja Maarit Kyllönen toivat vierailulle ihanan Vera Ivchenkon, Ukrainasta tulleen viulistin, joka on muutaman Suomessa vietetyn työntäyteisen opiskeluvuoden aikana vaihtanut soittimekseen alttoviulun ja opiskellut hienon suomen kielen. Hän on asunut pitkään Kyllönen-Roozemanin perheen luona ja saanut paljon apua heiltä raskaassa elämäntilanteessa. Oli koskettavaa kuulla tällaisesta sydämellisestä auttamisesta ja nähdä Veran lämpimät välit suomalaisiin tukijoihinsa. Kuulimme myös muista eri puolella Suomea opiskelevista sodan jaloista paenneista musiikin opiskelijoista. Toivottavasti pystymme auttamaan heitä kaikkia uuden elämän alkuun täällä uudessa kotimaassa. Erityisesti toivomme Veralle kaikkea parasta sekä soitto-opintoihin että itsenäistymisen vuosiin lähitulevaisuudessa.
Lauantai-päivän ohjelma oli tiivis ja kuulimmekin monia mielenkiintoisia esityksiä iltapäivän aikana. Kuulimme viulisti, NLP-trainer ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Teppo Ala-Mattilan sekä trumpetisti, pedagogi ja psyykkisen valmentamisen asiantuntija Anni Jääskeläisen lyhyen katsauksen mielen taitojen valmennukseen ja viulisti, pedagogi ja Alexander-tekniikan opettaja Maija Sinisalon työpajassa pääsimme harjoittelemaan Alexander-tekniikan käyttöä rentoutumisessa. Fysioterapeutti Erja Kourin luento ideoista lämmittelyyn ja palautumiseen oppilaille ohjattavaksi oli mielenkiintoinen ja käytännönläheinen. Jokaiselta luennolta jäi mieleen monia ajatuksia ja ideoita, joita voi hyödyntää omassa työhyvinvoinnissa sekä oppilaiden ohjaamisessa.
Illalla kuulimme vielä korkeatasoisen konsertin IHMO:n Lapsijousten ja Juniorijousten esiintyessä meille.
Päivä oli pitkä, mutta antoisa ja monia ajatuksia herättävä. Ruokatauoilla ja illanvietossa oli jonkin verran aikaa verkostoitua ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta tähän voisi tietysti aina olla aikaa enemmän. Toivottavasti tulevan vuoden aikana saisimme jousisoitinopettajien yhteistyötä ja vuorovaikutusta lisättyä entisestään.
Sunnuntaina aamu alkoi hallituksen kokouksella, jossa SJO:n hallitukseen valittiin neljä uutta jäsentä, Yvonne Frye Sibelius-Akatemiasta, Paula Hagman Porvoon musiikkiopistosta, Matleena Vehmaa Riihimäen musiikkiopistosta sekä allekirjoittanut Maarit Karppelin Oulun konservatoriosta. Kokouksen jälkeen oli järjestetty mestarikurssit jokaisessa jousisoittimessa: alttokurssia piti Annariina Jokela, sellokurssia Marko Ylönen, bassokurssia Panu Pärssinen ja viulukurssia Yvonne Frye sekä Réka Szilvay. Aikataulusyistä kurssit järjestettiin yhtä aikaa eri puolella taloa ja itse olin kuuntelemassa luonnollisesti viulukursseja. Yvonne Fryen kurssilla Beriotin konserton alkuun etsittiin vahvaa tunnelman välittämistä ja herätettiin jousikäden rystysiä esille ja pikkurilliä pomoksi. Réka Szilvayn tunneilla saatiin nauttia kauniista Mozartin konsertoista. Hitaan osan virtaavuutta ja fraasien suuntaa etsittiin kärsivällisesti ja monin erilaisin neuvoin. Jousikäteen ja jousen käyttöön etsittiin notkeutta ja viulukäden vibratoon vaihtelevuutta. Nopeassa osassa opetuksen pääpaino oli fraasien selkeyttämisessä ja soinnin kirkkauden parantamisessa. Oli upeaa kuulla, miten loistokkaasti opiskelijan viulu pääsi soimaan hyvien neuvojen saattelemana. Réka Szilvayn opetus on samaan aikaan tarkkaa ja sydämellistä, sitä on voimaannuttavaa seurata. Se, että jokaisen oppilaan kohdalla onnistuisi auttamaan kirkkaan ja kauniin soinnin sekä koko kehon rentouden ja jäntevyyden sopusoinnun löytämisessä, siinä hyviä tavoitteita meille jokaiselle opettajalle.
Sunnuntai-iltapäivän aikana vielä alttoviuluseura, bassoklubi sekä selloyhteisö kävi esittäytymässä ja kertomassa toiminnastaan ja kuulumisistaan vuorovaikutuspäivien osallistujille.
ESTA2026 tapahtuman suunnittelu on jo käynnissä ja suunnittelussa yhteistyö on tärkeää. Toivottavasti kahden vuoden päästä saadaan innostava ja monipuolinen tapahtuma aikaan. Päätöskonsertissa sunnuntaina esiintyi jälleen taitavia Itä-Helsingin musiikkiopiston oppilaita ja orkestereita. Lämpimät kiitokset SJO:n puolesta Itä-Helsingin musiikkiopistolle, rehtori Minna-Maria Pesoselle sekä kaikille opettajille ja oppilaille. Meillä oli erittäin tervetullut olo opistolla ja puitteet vuorovaikutuspäiville olivat hyvät. Minun ensimmäiset vuorovaikutuspäivät ovat nyt takana, kiitos lämpimästä vastaanotosta myös ensikertalaiselle. Kaunista kevään odotusta kaikille SJO:n jäsenille!
Maarit Karppelin
Viulunsoiton lehtori
Oulun konservatorio